Dm7-moottorivaunut tunnetaan lempinimellä "Lättähattu". Niillä hoidettiin 1950- ja 1960-luvuilla suurin osa koko Suomen paikallisjunaliikenteestä. Dm7 -moottorivaunuja rakennettiin vuosina 1955 - 1963 kaikkiaan 197 kappaletta ja lähes yhtä paljon tehtiin vastaavia liitevaunuja. Dm7 oli edeltäjänsä Dm6:n paranneltu versio. Dm6-moottorivaunut olivat osoittautuneet sopiviksi paikallisliikenteessä, mutta niiden pyörien kulku ei ollut tietynlaisissa vaihteissa täysin luotettavaa. Uusi muunnos sai suuremmat pyörät ja sarjamerkin Dm7. Moottorivaunut mahdollistivat aikataulujen nopeuttamisen ja tiheämmät pysähdykset. Ne olivat keveitä, joten niillä voitiin liikennöidä myös kevyillä ja huonokuntoisilla radoilla. Ne syrjäyttivätkin huomattavan määrän höyryvetureita paikallisliikenteessä. Moottorivaunujen käyttö alkoi vähetä paikallisliikenteen supistamisen ja Helsingin paikallisliikenteen sähköistämisen vuoksi 1960-luvun lopulta lähtien. "Lättähattujen" säännöllinen käyttö aikataulunmukaisessa liikenteessä päättyi vuonna 1988. Suuri osa niistä poistui liikenteestä junavuorojen lakkauttamisen yhteydessä vallinneen liikennepolitiikan seurauksena. |